1. |
Kesän viimeinen yö I
03:27
|
|
||
I
yömyöhä
kuu valaisee maan
aamun jälleen koittaessa
kesä menetettyä aikaa
ikuisuuden hämärää
kukoistuskausi lopussa
nuoruus hukkuu ajan hiekkaan
niellen haaveet ja suunnitelmat
uusi päivä valollaan pois huuhtoo
kesän viimeinen yö
elokuun kuutamo
puhuri kylmettävä
jo nousemassa taivaan rannoilla
vielä viimeinen yö
viimeinen tunnelma
lopullinen rakkaus kaikkeen
rakkaus maailmaani
rakkaus ja raiskaus
tulevaisuuden majakat
kuka näkisi majakan
kuin kulkuri majapaikan
pieninä vihjeinä
siellä ja täällä
majakka, muako ohjeistat
majakka, majakka, tulevaisuuden, telakka
pelon ja vihan maailma
jossain kaukana
tärisee vihasta,
jonka ainoan syyn
kylvi pelko
vihan pelto
pelon pelto
varjoon kuihtuva taimisto
vihan varjo
pelon varjo
tukahduttaa maan
voi, maailma sä kaukana
olen jo matkalla
hetkisen vielä suonet
sanat viimeiset, oven pielessä
varoitukset viimeiset, perään huutaen
ajaen madellen, surujen katua
elämä sen laidoilla, niin lähellä
surujen katu, keskustoissa, syrjäkylillä
jatkuu maan ääriin
lähden mailtani pitkin surujen katua
elämä sen laidoilla, tavoittamattomissa
pitkin valtatietä kaupunkiin
kerrostalojen katveeseen
betonin saartamaksi
rikkinäisiin haaveisiin
parvekkeella tupakoiden
kulkijoita katsellen
uusi elämäni
kylmä kuin betoni
entinen kuolee aina uudelleen
syvemmälle unholaan vajoten
|
||||
2. |
Kesän viimeinen yö II
03:26
|
|
||
II
tyhjä kämppä ahdistaa
sen varjot seinillä vahvistaa
on taaskin pitkä ilta
sekunttikin kuin silta
sammunut kynttilä vakan alla
nykyelon heikoilla jäillä
päiväni pulloina palautan
tärkeintä pysyä mukana
selkien takaa näkökulmat
maailman ikkunana
kyynärpäillä paikkaa vaihdat
vapaa on sana
eikä kukaan kuuntele
kun kurkku suorana
oikeus kaikille
kadulla katseet katalat
joku ennen tuntemani morjestaa
varjojen mies hälle vastaa
pari sanaa kohteliasta
ja vavisten pois
vain varjo entisestä
kohtauksesta edellisestä
murtuneena ja uupuneena
piilopaikkaan pehmeään
kemialliseen uneen sikeään
hullu, vaivihkainen havannoitsija
lähde yön haarniska ylläsi
lähden heti ja säästyn
epäonnistumiseen tuomittu
katse maahan suunnattu
vanhat maisemat, joista aika on pessyt pois tunnelman, sielun,
minun perspektiivistäni siis,
en kuulu enää maisemaan
aika on koittanut uudelle nuorisolle
entisten aikojen tunnelmat eivät palaa, jokin on muuttunut
totuus paljasti, kasvonsa
maailmani kohtasin
silmästä silmään
ihminen minussa, kuoli
vain hirviö jäljellä
enää tyhjyys elää
Jumala minussa
kuoli pois
saatana minussa
kuoli pois
mitä enää jäljellä ?
kuolema minussa
liian syvällä
en kestä enää
kuolemaan tuomittu
heti syntyessään
joka päivä
teloituspäivä,
aina siirtynyt
kohtalo armahtaa
päivän kerrallaan
tarpeettoman julma
rangaistusmuoto
vaiettu sana
tuskin lohduttaa
vaiettu mies
tuskin armahtaa
sanat epätotta harhaa
tuottavat pahaa karmaa
sitä jos puhuu
on jo myöhäistä
sehän sujuu
on inhimillistä
kaikkeuden toiveet, täyttyvät kaikessa
rakennan katokseni
siitä ei pidetä
pitävät enemmän pilvenpiirtäjistä
|
||||
3. |
Kesän viimeinen yö III
04:02
|
|
||
III
sairaus vaanii,
sairaus yhteinen,
immuuni viimeinen,
oikeuttansa vaatii
lopettakaa, lopettakaa jo
ääni korkeuksista hälle vastaa
kidutuksenne loppuu tuskin
tuskanne loppuu tuskin
jo vain!
mitä vain, mitä vain, enemmän
veteen piirretty raja
pärskyy laineiksi
kunnes kohtaa rannan
kunnes kohtaa tai unohtaa
ulkopuolinen maailmassa, muiden joukossa
menneisyys, jossa onni sijaitsi, vallitsi
vanhoina aikoina, menneisyyden tuulessa
loputtomilla, vanhoilla, tavoilla
vuosia sitten iltapäivällä
laitoin tulen uuniin, ja asetuin levolle,
katsellen liekkejä uuninsuuluukun raosta
jokin suosikkilevyistäni soi taustalla
olenko koskaan ollut onnellisempi
kasvot, joiden kanssa vartuin ovat hävinneet entisiltä kadunkulmilta
tilalla uusia, tuntemattomia,
epätodellisen nuoria, kasvoja mielenkiinnottomia
ei juomani maistu enää samalta,
kuin kesätöiden loputtua,
viikkoa ennen koulun alkua
elokuun helteillä nauttimani viini,
jonka sittemmin on vain saanut minut oksentamaan
kaikki on ajanhiekkaan hukkunutta,
jäljellä vain sumea muisto, ajan vääristämä
ei enää yhteyttä maailmaan
olen kadottanut maailman
syystuuli viiltävä
läpi puiden lehtien
maahan ripottaa
rippeet tunteiden
kesä pitkä
iäisyyksien takana
maa valkea
jälleen kerran
viima viiltävä
läpi ihmiskuorien
repii kaiken
irti saa
on käymässä myöhäksi
pakkanen valtaa maan
kaupat maailmojen
auki pyhäisin
minne menisin
mistä tietäisin
kolmen putiikki
osakeyhtiö
vapahtajako uniikki
muistilehtiö
tulee uniini
leviää kuin lupiini
maasta veistettyjen
aivopestyjen
toteutan unelmaa,
mutta se ei ole enää oma unelmani
ehkä surkeuttaan betonilokerossa kärsivän unelma
ei enää omaani
mutta sen toteutan,
vain siksi,
ettei unelman oikea omistaja voi sitä toteuttaa
vain muisto menneestä, onko menneisyys todellinen
oliko entisiä aikoja olemassakaan
onko aika minua huijannut
jatkumo – aikojen hautumo
|
||||
4. |
Silmäni näkivät sieluusi
02:47
|
|
||
ja niin esiripun takana, näytösten välillä
riisut naamiosi pois, ei sellaista saisi tehdä
silmäni näkevät sinun sieluusi, enkä saisi katsoa
mutta en voi saada tarpeekseni
ahmin katseestasi kauneutta
hymystäsi hyvyyttä
himoan lisää, mutta olet niin suojaton
haluaisin jo kääntää katseeni pois
mutta jotain muutakin näen, onko poskellasi kyynel?
surusi ja pelkosi
lohduttomuuden, onnettomuuden, epävarmuuden
ei täällä sellaisia saisi näyttää
he vievät sinut pois, jos saisivat tietää
säännöt tehtiin meidän parhaaksemme
meiltä kysymättä, meitä varten
ilmeesi sotaa julistaa, rakkautta tunnustaa
olet universumi, olet oma maailmasi,
pienine ihmeinesi
keväisin virtaavina puroina
eihän syksysi ole vielä edes koittanut
silmäni ottavat kuvan sielustasi
ikuistavat sinut omakseni
opettelevat laaksosi ja vuoren huippusi
liukuvat pitkin muistojasi, luonnettasi
aion sinut muistonani pitää
koska näytät jotenkin niin tutulta,
samankaltaiselta
jotta täällä olisi edes jotain,
minun naamioni takana
muiden naamioiden keskellä
seuraksi yksinäiselle itselleni
sen värit lohtua antavat
punainen vuoksi rohkeuden
valkoinen merkiksi aitouden
sieluni seinälle kehystän
on värinsä aina kirkkaat
sinun sielusi, sinun elämäsi
olkoon muistoni kallein
|
||||
5. |
Pimeys
03:08
|
|
||
katson ikkunasta, vanha ystäväni, pimeys... lapsena pelkäsin pimeää, pelkäsin pitkään
vielä nuorena, pimeys on tuntematonta, se kätkee kaikenlaista, mitä valo ei huomaa
kaikkea mieletöntä ja järjetöntä, käsittämätöntä on pimeydessä, se on siellä, se on
mutta se menee karkuun, piiloon, muuttuu olemattomaksi valon saavuttaessa
mutta silti se on, todellista, olevaista, mutta vain ilman valoa, ilman häiritsijää,
pimeys on ystäväni, tutustuttiin jo vuosia sitten, se kutsui minua, olin peloissani
tahdoin takaisin valoon, se kutsui, epäröin, se kutsui, menin sitten, kävelin varjoon
minne valot eivät enää ylettäneet, kävelin kauemmas ja kauemmas, kunnes viimeisinkin valo katosi, enkä voinut kuin pelätä, tunsin yön petojen katseet ihollani, kuulin haaskalintujen suhinan taivaalla, kuulin risahduksia, pedot liikkuivat, lähenivät
kuljin pidemmälle, pelko sai vallan, kävelin kovempaa, kauhistuin, juoksin, juoksin, uuvuin, en jaksanut enää pidemmälle, olin saarroksissa, avuton, olin alistunut kohtalooni
levollisuus valtasi mieleni, olin täysin sinut itseni kanssa, kohtaloni kanssa, olin valmis kohtaamaan yön pedot
odotin
kunnes päätin kutsua niitä, odotin, kutsuin petoja, kutsuin yötaivaan haaskalintuja, halusin niitä, halusin lisää pimeää, himoitsin lisää pimeää, minä olin pimeydessä ja pimeys minussa, olimme yhtä, olin pimeyden hallitsija, pimeyden valtias, olin pimeys, kunnes valo alkoi taas saavuttaa, pieni säde kerrallaan, pieni muutos pimeässä, pieni valo, valo kasvoi ja jälleen olin kirkkaudessa, mutta en unohtanut, pimeys jäi, pieni pilkahdus pimeyttä säilyi, pimeys minussa, minä pimeydessä, kuin rakastajan jälki sydämessä, olin kohdannut pimeyden ja ystävystynyt
|
||||
6. |
Oveni takana
01:38
|
|
||
vitun vittu
tarvitaan lisää, enemmän, kaljaa, viinaa
rohkaistuakseen pimeää varten
saavuttaakseen tuntemattoman
kohdatakseen ainoan ja suurimman pelkonsa
kuolo kaunis ystävä, olet taas lähellä
hiljaa hiivit oveni taakse,
mutta minä kuulen sinut, vaimeat askeleesi
tule sisälle vain
minä kutsun sinut!
otetaan kuppia
juon sinut pöydän alle
tanssitaan tovi
lyököön kalmojen orkesteri tahtia
tangoa, tulista
rakkautta, intohimoa
kuin korkeanpaikan kammoisella miehellä
joka viimein uskaltautuu korkean rakennuksen katolle
ja kurkistaa reunalta alas pelkäämättä
kieroutunutta tyydytystä, perversioita
minä nauran sinulle
minä itken vuoksesi
tule kanssani sänkyyn,
niin nussitaan!
nussitaan perseeseen
|
||||
7. |
Aikaa vastaan
01:43
|
|
||
tyly kuu
ei anna rauhaa tänä yönä
viisarit todistavat tätä todeksi
kilpajuoksu itseään aikaa vastaan
rampana ja verissä päin
ikuisuus huutaa minua täyttämään osani
en voi olla kirjoittamatta
uutta uuden perään
on todistettava olemassaolonsa,
oikeutuksensa
kirjoitan ikuisuudelle, maailmanhengelle
laulan kosmiseen nauhuriin
luottamuksen heikkous aamua kohtaan
luo jatkuvasti kasvavan intensiteetin
paratiisit ovat vielä kaukana täältä
missä kellot iskevät aikaa vasten kasvojani
kohoan aaltofunktiota vastaan
romahdan sen mukana historian syvyyteen
riuhdon itseni unohdettujen aikojen läpi
noukin mukaani sammumaisillaan
olevien jumalaisen viisauden jämiä
puhallan niihin eloa kuin hehkuvaan hiileen
rakennan niistä roihahtavan uuden universumin
viimein jotain tuhoutumatonta, pysyvää
olen täyttävä osani, koostan niistä uuden alun
|
||||
8. |
Disco Post-Modern
02:00
|
|
||
ihmisten luoma maailma irtautuu luonnosta
yksi välkkyvä idioottivärivalo kerrallaan
kaksi rakastavaista otteessaan
viinan tuoksuinen yö, kokaiinin valkoinen, huuruinen
katulamppujen rivistöä pitkin horjuvin askelin
disco post-modern
antiikin draaman kaarta eivät tunnusta
silti siihen vaipuvat
yksi elämä, yksi suunta laskeutuu kohti itää
ei voi enää tietää mitä tapahtuu
sillä tätä ei olla vielä koettu ennen
tuntematon ja originaali, mutta vain illuusio
kaikella on rajansa, kaitseva aitansa
valo ikkunassa, sielu satumaassa
uni ja tosi sekoittuu uniikilla tavalla
aina uudelleen, uusina variaatioina
on pidettävä tiukasti kiinni lattiasta
sekin kaatuu kohti itää
huulet on suudeltu minttuviinan makeiksi
kyynel kohtaa sormen, viettelee pois
idioottivalojen tuoksun
ollaan kauneuden määritelmän ulottumattomissa
tekoruusujen luomassa todellisuudessa
neonvalonvärisellä tekstillä suuressa kirjassa
valheet vapisevat vasten muovista vapahtajaa
|
||||
9. |
Taskussa kirjoituksia
01:47
|
|
||
yö vapautti petonsa
selätin hirviön, sen maailman
pistin kaiken paskaksi
katson muualle
meren rannalla
taskussa kirjoituksia
jokaisen rivin takana
pullo viinaa
viisi kirjaa
kaksi rakkautta
ja avattu solmu
totuus muuttui merkityksettömäksi
onnen tieltä
muodostin yhteyden ihmiseen
itseenikin
ja laskeuduin kaltaisikseen
katson muualle
perheen perustamisen aikakehys
saa minut nauramaan
seison laiturilla hymyssä suin
olen yhä eksynyt
mutta kukapa ei olisi?
tämä on elämä jonka valitsin
risaiseksi
ne normaaliuden nautinnot
ovat pelkkä sanaleikki pimeässä
olen yhtä eksynyt
mutta kukapa ei olisi?
|
||||
10. |
En kirjoita runoja
02:08
|
|
||
11. |
Kotikämpän rankka
02:30
|
|
||
suuri teeskentelijä
onnekkaat tähdet silmissäni
kotikämpän rankka
viiniä ja salmiakkikossahdus
alkoholismin yö
ja the rocky horror picture show
kuvakkeet ruudulla
ovatko ne muka ihmisiä?
en tiedä, en välitä
en tiedä mitä tapahtuu
ehkä hulluus tai kuolema
olin mahtava tyyppi
vielä perjantaina
viimeisiksi sanoiksi kuulemani mukaan
ne vain kliseytyivät viidettä kertaa toistettuna
ensimmäinen itsetekemäni pizza ruokapöydällä
ei auttanut siivouskehotukseen
ykkösbonukset ja kaljat kuppilassa
kaikki järjestyy
kuin ryyppykaverit katkaisuhoidosta
olen vieraantunut elämästä ja ihmisistä
kaikki on pastissia
ja kaikki kliseytyy
puhkikulunut sieluni on c-kasetilla
alennusmyynnissä
minä ja Gagarin vai muu?
ei niistä vuosista väliä
kauniita sieluja kai
humalatilan tai hulluuden takana
päiväosastot, ryhmätoiminnat
pukkaa puklua
rankaiset itseäni uudella täytöllä
shakkia nettitreffeillä ja voitin
palkintona kuppi kahvia ja tyhjyys
veisin hänet Rhyen seitsemälle merelle
jos vain tuntisin hänet
tai lähinnä itseni
kuinka kauan ihminen voi olla puhumatta
menettämättä puhekykyään?
runokoneet hyytyy
up yours!
pistäisin itseni lumihankeen
jos jaksaisin
tahdon enää turpaan ja sammua
|
||||
12. |
Kukoistus
01:52
|
|
||
elämä, jonka valitsin
aukeaa uudella käänteellä
kuin kellastunut keväinen ruoho
pihalla tupakkaa sytyttäessä
aurinkoisena iltana
valo valtaa ala
pieni kinos kerrallaan
ja paljastaa tuntemattomana
pysyneen kauneuden, jota tähän asti
ei ole voinut sisällyttää
parhaaseen tietämykseensä
silmät ovat sokaistua
nähdessään pienen jatkuvan muutoksen
kohti täyttä kukoistusta,
jonka toivoo säilyvän
jossain muodossa suojassa
synkiltä sateilta ja elottomaksi kylmettäviltä
syksyn puhureilta
tuon huippukohdan voi tuntea
kylminä väreinä ja suojamuurinsa läpi
väkisin karanneina kyyneleinä
sitä tarttuu elämäänsä kynsin ja hampain
ja vaikka peili paljastaa
aina aamuisin vihjeensä tulevasta
ei pysty taipumaan ajatukseen
kaiken pakollisesta väliaikaisuudesta
vaikka lopulta viiltävät tuulet
puhaltavat silmät pimeyteen
ja hautaa kaiken ajan hiekkaan
mitä lähempänä huippua huomaa olevansa
sitä pahemmalta tuleva menetys tuntuu
toivoo vain pystyvänsä nauttimaan kaikesta
ja selättämään pelon
|
||||
13. |
Kaupunki
01:18
|
|
||
yö oli vihdoin puolellani
vuosien vaellukseni
Jumalan hylkäämillä aavikoilla,
joilla turhaan totuuden keitaita janosin
toivatkin minut kukkuloille, joilta katsoin alas
kuu kaupungin yllä oli vain hieman vaille täysi
autojen valot liikkuivat pieninä täplinä
tehtaiden piiput työnsivät onnekasta savuaan
ääretön määrä himoitsemiani tunnelmia silmien kantamalla
tämä kaikki oli minua varten, minulle suotu
aamulla
laskeutuisiin luokseen, kaltaisikseen
mutta
he eivät ottaneetkaan minua vastaan sankarina
vaan tuomitsivat jokaisen heikkouteni,
olin muuttunut oudoksi ja pahaksi
olin selittämätön
vaellukseni oli turmellut minut
olin kaikkea mitä he eivät ymmärrä
ja kaikkea mitä he pelkäävät
se oli kohtaloni ilman ihmisten peiliä
|
||||
14. |
Älä puhu
00:44
|
|
||
älä puhu
vuodet ravistelivat meistä turhan pois
tällä hetkellä
on sinun vuorosi
olet universumin silmät
älä sano mitään
katso minuun hetki
sulje silmäsi
ja kun huomaat
olen jo pois
|
||||
15. |
Runo unelmien maahan
02:20
|
|
||
puhelimesi ei ole vastannut minulle enää aikoihin
mutta olet kai yhä siellä jossain
joskus tunsin tarkkaan mielesi ja sen liikkeet
enää en ole varma
kesäinen rankkasade piiskaa ikkunaan
ehkä myös sinun ikkunaasi
olimme epätodennäköinen pari
josta minä olin se
todellisuutta kiikastava osapuoli
ehkä asut sadepilvien tuolla puolen
jossain unelmien maassa
minä olen täällä
missä sataa kaiken aikaa
ja on ilmanala on kovin kolea
vieläkö muistaisit sen baarin
ne muusikot ja heidän kitaransa
sen kuinka sinä tanssit musiikin tahdissa
ja kuinka minä sinua rakastinkaan
jokaista liikettäsi
tunsin ne joskus tarkkaan
enää en ole varma
ja kuinka minä olenkaan vuoksesi itkenyt
otan valokuvasi
ja painan sen vasten rintaani
en osaa enää muutakaan
tämän lähemmäksi en pääse sinua
valokuvasi on kovin kulunut, haalistunutkin
mutta se on polttanut itsensä
minun sieluni seinälle
siellä sen värit ovat aina kirkkaat
päivieni loppuun asti
siellä se on turvassa luonani
kaikki on hyvin
uskottelen itselleni
olen vielä täällä olemassa
vaikka oletkin jossain muualla
kaikki on hyvin
|
||||
16. |
Kutsu
00:44
|
|
||
kutsun jumalia
valot kirskuvat
kutsun jumalia
äänet tahmaa ja taipuilee
kutsun jumalia
piileskelypaikkaani
sillä olen tullut kaltaisekseen
miksi tämä suotiin minulle
tulla ihmisiä mahtavammaksi
ja kadottaa yhteys
kutsun jumalia
vaadin selitystä
kaiku kiiltää silmissä
pimeys raikaa itseään
vapauttaa petonsa
olen valmis
|
||||
17. |
Yksi heistä
02:56
|
|
||
minä olin yksi heistä
jotka pyörittävät maailma nykyisin
mutta minusta tuli se
joka kuvaa maailmaa
kaukaa ja ulkopuolelta
valkolakki ja viisaus
veivät paikkoihin joissa kaikki opittu
olikin turhempaa kuin mikään koskaan
ajauduin pois, yhteisön ulkopuolelle
ja vieraannuin heistä
kaikki mitä minusta piti tulla
kaikki nuoruudessa asetetut odotukset
kääntyivät itseään vastaan
sata kiloa paskaa niskassa
laittoi minut miettimään kaiken uudelleen
löysinkin jotain muuta,
kuin mitä minun oli tarkoitettu löytävän
vaikka en alkuun osannut ottaa sitä ilolla vastaan
se kun on jotain kovin erilaista
jota he eivät ymmärrä, ja minähän olin yksi heistä
on hetkiä jolloin kadehdin heidän elämäänsä
enemmän kuin mitään maan päällä
mutta en vaihtaisi mistään hinnasta
sillä tiedän minulla olevan jotain tavattoman arvokasta
en voi milloinkaan päästä eroon
rakkaudestani heihin
kuvaan heitä kaukaa sanoillani
heissä on jotain sellaista kauneutta
joka kiehtoo minua
ja jonka olisin aina halunnut itselleni
|
||||
18. |
Sivut
01:09
|
|
||
minä kirjoitan tähän yön
pimeyksien uhmakkaan aallokon
ja pienen resuisen purteni
loputtomalla tuuliajolla
synkät tuulet sitä keinuttavat
minä kirjoitan tähän syksyn
pienen vihjeen joka huutaa
jokaisessa kellastuneessa
tuulessa leijailevassa lehdessä
jostain tulevasta, en ymmärrä
minä kirjoitan tähän pimeyden
jossa sanat kadotuksessa kaikuvat
edestakaisin vailla toivoa
vailla päämäärää
tietoa enää mistään muusta
minä kirjoitan tähän elämäni
haalistuneita sivuja
joiden reunat repsottavat
olen selaillut sen puhki
ne tärkeimmät osoittautuvat vain
pastisseiksi salaisista haaveistani
|
||||
19. |
Jatkumo
00:30
|
|
||
syöksykierre tulevaisuuteen
ethän pelkäää
kannat mukanasi
ihmisyyden historian
ole rohkea
sillä sinussa on jatkumo
pelon voittamiseksi
|
||||
20. |
Toivoa toivottomalle
01:20
|
|
||
en tahtoisi toivoani menettää,
vaikka kovin karu
on kaulani ympärillä todellisuus
sen lohduttomuus, sen katkeruus
rampana mukana roikkuen
on kai vaikea itselleen selittää
kaiken olevan mennyttä ja entistä
onhan silti tämä vähä
iloita edes siitä
löytää onni kaikesta kovin vaatimattomasta
todeta aikaisemmat suuret haaveensa turhiksi
kehitellä tilalle tyytyväisyyttä
onnen muututtua mahdottomaksi tavoittaa
antaa ajan soljua eteenpäin omaa tahtiaan
pieninä väreinä puiden lehdissä
etsiä toivoa toivottomalle
muodostaa yhteys ihmiseen
ja oppia lopulta itsensä
|
||||
21. |
Ei kenenkään tie
01:17
|
|
||
ei kenenkään tie
tämä on kulkematon
mysteeri täynnä vaaraa
väylä suureen tuntemattomaan
kuka tälle tielle uskaltautuu
ottaa tien omakseen
täyttää vaikeimman, mahdottoman
olen risteyksessä
toiseen suuntaan varma valtatie
mutta kiinnostavampi on
kulkematon tie
ei kenenkään tie
on kiire, minun on mentävä
takana ikuisuuden hämärä lähestyy
muuttaa todellisuutta olemattomaksi
olen juuri tehnyt päätökseni
aion ottaa tiestä mittaa
siitä tulee minun tieni
|
||||
22. |
Suljetun osaston seinät
01:59
|
|
||
katse muuttuu yhä tyhjemmäksi
seinä tuijottaa takaisin aina vain
tylymmin, jokainen yö täällä syö sielua pois,
kun on odottanut tarpeeksi kauan kuolemaa,
sen kylmäävään tunteeseen alkaa tottua,
alkaa antamaan periksi hulluudelle,
mielipuolisuudelle ja omalle luhistumiselleen,
kaikki alkaa haalistua mielessä, ystävien
kasvonpiirteet unohtuvat ja rakkaimmatkin
muistot valjuuntuvat yhdentekeviksi kaiken
tämän koittavan tuhon keskellä
mieli kelaa havaitsemaansa aikaa epätoivoisesti
edestakaisin etsien kiintopistettä
johon iskeä kiinni ankkuri, se vie
lopulta kylänraitin varrelle,
heinittyneen pihan perälle,
siellä aitan seinässä, seitsemäs hirsi
lattiasta, on kaiverrettu nimeni,
muistuttamaan nuoruuteni huolettomista kesistä,
viattomasta ja kepeästä elämisestä, se muistaa
lammen pinnalla uivat joutsenet
se muistaa nuotion ja nokisen kahvipannnun
sekä käen alkukesäisen kukkumisen
aitan seinässä on elämäni, sen parhaan
tietämykseni mukaan oman aikani elin,
mistä löytäisin enää uuden tulevaisuuden,
sitä eivät nämä tylyt seinät kerro,
en enää välitä, olen neuvoton ja alistunut
tämän kaiken lohduttomuuteen, en enää välitä
|
||||
23. |
Loppumies
02:02
|
|
||
peilissä aamuisin loppumies
polttoaineenaan katkeruus
jokaisen lauseensa välissä
sijaitsee hätähuuto
ja katseensa ainaisen alistunut
kananmuna alkaa voissa paistua
surullisena se kilpaa tuijottaa
ikkunasta apaattinen aurinko
valaisee huonetta
jossa on täysi määrä menneisyyttä
mutta ei hitustakaan mitään
tulevaisuuteen viittaavaa
radiossa laulavat, kun ei mikään
tunnu miltään, on vain laatikollinen
valokuvia aikojen takaa, uusinkin
vuosia sitten otettu, se on
loppumiehen aarre, nuo kuvat
jotka muistuttavat jostain
kovin kaukaisesta, elämän tapaisesta
joka oli joskus niin lähellä,
mutta ei kuitenkaan saavuttanut
ei ystäviä, ei sukulaisia,
ei ketään vieraita
lähikaupan kassa joka saattaa joskus
vaivalloisesti hymähtää
kirjahyllynsä täynnä
normaaliuden nautintoja
joista hän on kuullut vain puhuttavan
ja joita hän ei enää edes kaipaa
ne pelottavat häntä
on vain huone täynnä menneisyyttä
jota hän muuntelee mielessään
loputtomasti aina vain kauemmas
totuudesta
|
||||
24. |
|
|||
vapaus asuu koulukirjoissa
ne ovat tie pois surkeista peräkylistä
epätoivoisista slummeista
pois huonosta seurasta
onnen ja menestyksen avain
mutta
koulukirjoissa ei kerrota
miten helvetin hyvältä tuntuu,
kun viina nousee kunnolla päähän
kuinka hilpeästi nyrkki mäsähtää
punaniskan palleaan, tuoden alkukantaisen
voiton tunteen, kun punaniska tippuu
maahan ja haukkoo henkeään
kuinka taikasieniä syötyään
hukkaa ajan ja paikan tajun
ja voi vain nauraa kaikkeudelle
oksentaessaan sateenkaaria
koulukirjoissa ei myöskään kerrota
hulluksi tulemisesta
mielisairaaloiden paskaisista
wc-istuimista
skitsofreenikkojen suusta
valuvasta kuolasta
ja siitä, että kuka tahansa
voi päätyä hulluuteen
ei kerrota masennuksesta, epäoikeudesta,
karmeista kohtaloista, maanpäällisistä helveteistä,
joka pistää älykkäät miehet ajamaan
juovuksissa perheensä lumihankeen
ja sen jälkeen sitomaan köyden
kaulansa ympärille
koulukirjoissa ei kerrota, että kaikki maailman paska
voi kaatua juuri sinun niskaasi, täysin ilman omaa syytäsi
että juuri sinusta voi tulla skitsofreenikko
joka ei pysty kuin örisemään kulkiessaan kuselta haisten housut kintuissa
kuntoutuskodin käytäviä edes takaisin
se voit olla juuri sinä, vanhus jonka asunnosta kantautuvasta
hajusta naapurit uskaltavat viimein kuukausien
jälkeen valittaa, ja joka löydetään nälkään kuolleena
ja joka haudataan ilman yhtään sukulaista tai ystävää
vapaus asuu koulukirjoissa
lue ne huolella, sillä ne ovat
tiesi menestykseen
|
||||
25. |
Uhri
01:26
|
|
||
ja sinä yönä jumalat olivat vaiti
taivaalta satoi räntää
vasten katulamppujen valoa
syysruskan kellastuttamat lehdet
leijuivat ilmassa
uhri oli kauhu kasvoillaan
polvillaan asfaltilla
aivan vaiti
ja miehet mustissa kaavuissaan
tämän ympärillä
tanssivat outojen liikkeiden sarjana
yksi puhaltaa säkkipillillään
hilpeää säveltä
toinen maistaa verta kauhasta
laittaa sen kiertämään
ei ole ketään näkemässä
jopa jumalat kääntävät katseensa pois
sillä nämä kaavut ja naamiot
kätkevät miehistä hurskaimmat
he ovat päivisin valta ja oikeus
mutta nyt on vielä yö
ja yö vaatii uhrinsa
|
||||
26. |
Hei, sinä!
08:36
|
|
||
hei, sinä!
sinä, joka kuuntelet tätä
oletko keskivertoa parempi?
älykäs, tunteikas ja karismaattinen?
oman elämäsi päähenkilö?
tuttavapiirisi päähenkilö?
elämän päähenkilö?
paljonko pankkitililläsi on rahaa?
milloin harrastit seksiä viimeksi?
onko lempimusiikkisi hyvää?
onko sinulla hyvä maku?
tajuat oikean ja väärän?
pääset taivaaseen, vaikka teetkin joskus väärin?
jumala on puolellasi?
sinun uskontosi on se oikea?
vaikka ethän sinä mikään hihhuli ole
elät muiden mukana
olet kuitenkin vähäsen muita parempi
mietit mitä söisit huomenna
milloin vetäisisit seuraavat kännit
milloinkohan kävit viimeksi hammaslääkärissä?
milloinkohan olisi seuraava joulu, vappu tai juhannus?
pitäisiköhän käydä huomisiltana kylässä siellä ja siellä?
kun katsot tv:tä nojatuolissa
naureskelet visailijoille
sinähän toki tietäisit oikean vastauksen
sillä olethan sinä sentään aika nokkela
olet vapaa ihminen
et ollenkaan riippuvainen yhteiskunnasta
ei, yhteiskunnan elättejähän sinä halveksut
olisit muuten presidentti tai pääministeri
mutta kun opinnot lähtivät vähän eri tielle
olisihan sinulla kyllä lahjoja
mutta eihän semmoinen kiinnosta sinua
olet yhteiskunnan tukipilari
olet demokratian ytimessä
olet suuri vaikuttaja yhdellä äänelläsi vaaleissa
et tiedä paljoa politiikasta
mutta silti tiedät ketä äänestää
tiedät mikä puolue on ehdottomasti paras
muut puolueet kun johtaisivat valtion rappiolle
kyllähän siis se oikea puolue johdattaa kansan uljaaseen tulevaisuuteen
uskothan sinä sentään hyvään tulevaisuuteen
eihän se ole mahdollista, että lapsesi tai lapsenlapsesi,
joista niin kovin huolehdit ja joihin satsaat
eivät tule näkemään seuraavaa vuosisadan vaihdetta
onhan se itsestään selvää, että maailma tulee kehittymään parempaan suuntaan
tiede tulee kehittymään kaikkien hyväksi, eikö vain?
pidentämään elinikääsi?
itseasiassa sinähän et kuole koskaan
sillä olethan lukenut nanoteknologiasta?
ja jos kuoletkin
tullaan sinua muistamaan lämmöllä?
ikuisesti, eikö vain?
sillä olethan hieno ihminen
olethan sentään ainutlaatuinen yksilö
ja täten sinulla on oikeus pyytää ja vaatia
sinun yläpuolellasi ei ole ketään
mutta kuitenkin tappaisit keskitysleirivartijana
jos ylempi taho käskisi
ethän sinä ole natsi
mutta jos käskettäisiin
tappaisit epäröimättä
mutta sinusta kaikki ovat kuitenkin tasavertaisia?
poikkeuksena eivät tietenkään ne kuvottavat ne
eikä varsinkaan ne ja ne
voisit toimia tuomarina jossain oikeudessa
voisit olla päättämässä kaikesta
olethan sinä sentään jumala?
itseasiassa olet jumalaakin suurempi
vaikka ethän sinä oikeasti usko jumalaan
uskot nykyisyyteen
vaikka se on katoavaa, valuvaa hiekkaa sormien välissä
uskot tulevaisuuteen
vaikka se ei sinua kauas vie, kun olet jo olematon
pohdit merkitystäsi
olet muurahainen suuren pesän kuhinassa
et voi vaikuttaa mitään
tai sitten voit olla käänteen tekijä
voit olla oikeassa tai väärässä
voit miettiä, että miljoonan vuoden päästä
ihmisiä ei enää erittäin suurella todennäköisyydellä ole olemassa
voit miettiä ihmisen elämän merkitystä
voit miettiä mitä merkitystä oli kaikilla miljardeilla ihmisillä,
jotka elivät lyhyen aikaa
kunnes kuolivat sukupuuttoon
elivät epäsovussa ja epäsopivasti
mitä arvoa on heidän tietoisuuksillaan
kun niitä ei enää ole
mitä arvoa on luurangoilla?
mitä arvoa on loppuvaisella?
mitä arvoa on olemattomalla?
mutta vedätkö yhtäsuuruusmerkin onnen ja kärsimyksen välille?
uhraisitko yhden sukupolven muiden sukupolvien hyväksi?
vai uhraisitko kaikki muut sukupolvet yhden hyväksi?
eläisitkö pihisti vuosikymmenen elääksesi herroiksi kuukauden?
vai päättäisitkö elää vuosikymmenen jälkeen vielä säästeliäämmin
tulevaisuutta varten?
vedätkö kovat kännit, etkä halua juhlien loppuvan?
teet jokapäiväisiä askareitasi
teet mitä ikinä teetkään
pelkäät olemattomuutta?
pelkäät tietoisuutesi katoavan?
kun tarkemmin mietit, kaikki onkin turhaa?
mutta sinusta moraali tulee kuitenkin säilyttää?
voit tajuta, ettei nykyään vallalla olevat kulttuurit
välttämättä ole henkisellä tasolla entisiä kehittyneempiä?
olet sitä ja sitä mieltä?
sinun mielipiteesihän on kysyttyä tavaraa, eikö?
jaksoitko kuunnella tänne asti?
kuuntelet tietokoneelta?
todennäköisesti omallasi?
katon alla?
lievästi ylipainoisena kenties?
onneksi osaat suomea
voit päätellä, että suomessa asiat ovat aika hyvin
ovatko asiat hyvin kaikkialla?
mitä sinusta pitäisi asioille tehdä?
voitko sinä vaikuttaa?
voitko?
oletko mitätön?
onko sormesi punaisella napilla?
oletko muodostanut loppuun asti kehittyneen moraalikäsityksen?
oletko kehittynyt niin pitkälle
kuin ihminen voi rajallisessa määrässä aikaa kehittyä?
tunnetko hyvää oloa?
tunnetko huonoa oloa?
osaatko olla onnellinen, että tunnet jotain?
siitä, että olet olemassa?
oletko katkera siitä, ettet voi olla olemassa ikuisesti?
oletko tasapainoinen ihminen?
oletko tasapainoinen kaiken aikaa?
tuhlaatko aikaa?
tiedostatko aikasi olevan rajallista?
mutta keksitkö parempaa tekemistä?
keksitkö paremman runon?
|
||||
27. |
Joki
01:32
|
|
||
unohdetut laulut
ne joita ei haluttu kuulla
soivat yhä päässäni
näillä loppuun kuivuneen joen uimilla
istun yksin ja osaan vain kaivata
hänen kosketustaan, hellää otettaan
vailla niitä olen vaipumassa ja turtumassa
kaikki on turhuudessaan kovin lohdutonta
unohdetut runot
ne joita ei haluttu lukea
kaikuvat aina vain mielessäni
niissä oli kaikkeni, elämäni
sanat virtasivat jokea pitkin
syvälle unohdukseen
kaikki oli pelkkää huutoa tyhjyyteen,
unta ja satua
sillä enhän koskaan
saanut edes sanoillani koskea häntä
jota niin kovin tavoittelin
|
||||
28. |
Tämä runo
02:09
|
|
||
tämä on tässä hyvien aikojen vuoksi
tämä muistaa sinut
ja kaikki ne muutkin
ihmisten virtaus kulkee ohi
mutta sinä olet pääosassa
kasvosi hymyilevät onneaan
tässä ovat nuoruutemme päivät
kun kaikki oli vielä viatonta
ja kaikki tiet olivat auki
teen tätä yöllä, elämäni syksynä
on kovin kylmää ja pimeää
mutta luon tähän lämmön ja valon
ikuisen kesän, se on tässä
näissä sanoissa ja riveissä
se olet sinä, täällä runoni huippukohdassa
kaikki mikä jäi sanomatta
kypsyi mielessäni vuosien ajan
nyt se on aina olemassa näiden sanojen takana
ei ole enää väliä mitä tapahtuu
olemme aina ikuistettuina
en enää pelkää tulevaa
sillä työni on tehty tämän myötä
kunnes aikojeni loppu minut saavuttaa
jää jälkeen edes tämä
|
||||
29. |
Ajetaan pois
05:19
|
|
||
lähdetään pois
samantien
ajetaan yhdessä yöhön
syksyiset tuulessa notkuvat puut tien laidalla
vain varjonsa saavat todistaa pakoamme
ei voida enää odottaa hetkeäkään pidempään
tämä on viimeinen mahdollisuus
on jätettävä kaikki vanha
meille on vain toisemme
meillä on kaikki mitä tarvitsemme
vapaus ja tulevaisuus
älä katso taaksesi
ei ole enää kääntymistä
katso taivaan kankaalle
siihen on piirtynyt tuhat lupausta tulevasta
kaikki on vielä auki ja mahdollista
ajovalot leikkaavat tyhjyyden usvaa
on pystyttävä unohtamaan ja luopumaan
saavuttaakseen jotain suurempaa edessä
on mentävä yhä lujempaa
takana on vain lannistumista ja alistumista
heidän keskivertaisuutensa säännöt
ei meille ole mitään tarjolla entisessä
meidän on oltava jotain muuta
uutta ja suurta
olen kuullut lupauksen paremmasta
se ei ole enää kaukana
ja sinä olet se, jonka olen valinnut
meidän on mentävä, jatkettava matkaa
ei pysähdytä ennen tulevaisuuden sarastusta
siellä on oikeutuksemme
|
Ville Pohjalainen & Kausemus Lappeenranta, Finland
ps. Löydät tämän albumin myös Spotifystä ja iTunesista!
Contact Ville Pohjalainen & Kausemus
Streaming and Download help
Ville Pohjalainen & Kausemus recommends:
If you like Ville Pohjalainen & Kausemus, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp